Tutkimukseni aihe on virsikokemukset. Se tarkoittaa niitä mielen prosesseja ja tunteita, joita virren laulaminen, soittaminen tai kuunteleminen laukaisee. Virsi liittyy usein elämän tärkeimpiin hetkiin. Nuo tilanteet, niiden tunnelma, tilanteiden laukaisemat tunteet ja ajatukset kiinnittyvät virteen voimakkaasti ja laulaessa virttä muistot virtaavat mieleen uudelleen. Virsi on kuin side, jolla käyttäjä vaalii yhteyttä elämän tärkeisiin hetkiin ja ihmisiin sekä oman elämänkaaren sisällä eri elämänvaiheisiin ja tapahtumiin. Virsi johdattaa käyttäjänsä myös elämän perustavanlaatuisimpiin kysymyksiin. Virrellä on paljon ihmistä hoitavia, eheyttäviä ja kasvattavia vaikutuksia.

Virsikokemuksien keskeisimmät tulokset

Tutkin pro gradu -tutkielmassani eri-ikäisten ihmisten kokemuksia, joita he ovat saaneet laulaessaan, soittaessaan tai kuunnellessaan itselleen tärkeimpiä virsiä. Paljastui, että nimenomaan laulaminen ruokkii ihmisen sisäisyyttä ja mielen syviä kerroksia. 

Keskeisimmät tulokset virsikokemuksien äärellä ovat seuraavat: Virsi johdattaa käyttäjänsä eksistentiaalisten kysymysten äärelle − virsien laulaminen laukaisi haastateltavissa syvähenkisen itsen ja oman elämän kokonaisuuden pohtimisen. Virsilaulun myötä haastateltavat hahmottivat elämänsä tärkeimpiä ihmissuhteita, suhdettaan maailmaan sekä suhdettaan tuonpuoleiseen. Haastateltavien mukaan virsi välittää Korkeamman läsnäoloa ja antaa suojan ihmisen elämään. Virsi on myös merkittävä tapa käsitellä omia tunteita. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että virsi on väylä ihmisestä ulospäin kohti ympäröivää elämää sekä väylä sisäänpäin ihmiseen itseensä. 

Oman itsen ja oman elämänkokonaisuuden peilaaminen

Tutkimukseni teoreettisena kehyksenä olen käyttänyt spiritualiteetti-käsitteistöä. Spiritualiteetti voidaan nähdä ihmisen syvällisen tason pohdinnaksi ja kokemukseksi elämästä. Tutkija David Hay määrittelee spiritualiteetin tietoisuudeksi siitä, että on olemassa muutakin kuin arkitodellisuus. Tämä puolestaan mahdollistaa, että ihminen voi nähdä jokapäiväisillä asioilla syvempiä merkityksiä. Hay yhdessä Rebecca Nyen kanssa kuvaa spiritualiteettia suhdetietoisuudeksi, joka suuntautuu neljään kohteeseen: Jumalaan, toisiin ihmisiin, maailmaan ja itseen.

Virsikokemuksien pohtiminen laukaisi tutkittavissa syvähenkisen oman itsen ja elämän pohtimisen, ja eksistentiaaliset kysymykset elämän tarkoituksesta, johdatuksesta, kuolemasta, terveydestä ja sairaudesta nousivat esiin. Virsi saattaa siis laulajan katsomaan peiliin, kohtaamaan itsensä. Lisäksi virsi on tapa hahmottaa oman elämän kokonaisuutta − niitä tahoja, joista oma elämänpiiri muodostuu.

Virsi yhdistää ihmisiä. Virren laulu nosti mieleen ne henkilöt, jotka ovat itselle läheisimmät ja tärkeimmät. Mielenkiintoisesti esiin tuli kuitenkin myös se, että virsi yhdistää vain tiettyjä ihmisiä, ja samalla rajaa joitain ulos. Toisin sanoen tiettyyn yhteisöön voivat luonnollisena osana kuulua virsien laulaminen ja se tunnesyvyys, jonka laulamisesta voi saada, kun taas johonkin toiseen se ei kuulu lainkaan.

Oman uskon pohdinta oli virsien äärellä vahvaa. Spiritualiteetti käsitteenä voi tarkoittaa hyvin rajatusti kristilliseen perinteeseen pohjautuvaa uskonharjoittamista, mutta se voi myös ulottua hyvin avarakatseiseen näkemykseen sitoutumisesta johonkin ideologiaan ylipäätään.  Virsikokemukset osoittivat pääasiassa kristillistä spiritualiteettia, vaikka ulottuvat myös sitä laajempaan ja avarampaan käsitykseen jumaluudesta: uskoon korkeammasta henkisestä voimasta, joka vaikuttaa ihmisen elämässä.

Virsi kanavana tunteille

Virsi koskettaa käyttäjäänsä laaja-alaisesti ja syvältä. Tutkimuksen aikana koettiin paljon erilaisia tunteita, kuten itkua, hämmennystä, hämmästystä, kiihtymystä, lohdutusta, iloa ja onnea. Virsi toimiikin merkittävänä tunnekanavana synnyttäen ja nostaen pintaan tunteita ja toimien myös itseilmaisun välineenä antamalla omille kokemuksille muodon ja sanat. 

Toisena teoreettisena näkökulmana tutkimuksessani on hyödynnetty musiikintutkimuksen teoriaa.  Norjalaisen musiikintutkijan Even Ruudin mukaan vahvat musiikkikokemukset jäävät kehoon asumaan ja siten muokkaavat ihmisen identiteettiä. Ruudin teoriaa ja spiritualiteettia yhdistääkin näkemys, että niiden puitteissa ollaan sellaisen kokemuksen äärellä, mikä ylittää arkisen kokemisen, ajan ja paikan rajat. Tällaisista kokemuksista haastateltavat todistivat usein.

Vahvat musiikkikokemukset voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Ne voivat herättää yhtä hyvin ihailua ja kunnioitusta kuin pelkoa ja hämmennystäkin. Niinpä virren laulaminen saattaa laukaista tunteita, jotka yllättävät laulajan. Mielenkiintoinen oli myös löytö, että ihmisen rationaalinen ajattelu voi olla kehittynyt ajan saatossa, mutta kehollinen tunnemuisto kipeästä tilanteesta onkin menneiden vuosien tasolla.

Enemmän kuin osiensa summa

Virsi on ’puoleksi’ runoa ja ’puoleksi’ musiikkia. Koen, että musiikin vaikutusta virren laulussa ei ole osattu nähdä tai ymmärtää kokonaisuudessaan. Tutkimukseni mukaan juuri musiikki kuitenkin vaikuttaa vahvasti. Virsi on musiikkia siinä missä mikä tahansa muukin musiikin laji, ja musiikin vaikutukset ihmisen hyvinvoinnille ovat tuttuja jo vuosituhansien takaa.

Virsikokemukset ja virsien vaikutukset käyttäjäänsä ovat suhteellisen tutkimaton alue, ja uskon että aiheessa on paljon akateemista maaperää. Tutkimukseni osoitti, että virressä on tarttumapintaa monenlaisille tunteille ja ajatuksille, sillä virren käytöstä syntyvä kokemuksellisuus ei tunne rajoja ja on luonteeltaan hyvin syvällistä.    

 

Kirjoittaja Heidi Kääriäinen on TM, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Virsikokemuksien merkitys virsiä käyttävän spiritualiteetille” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa huhtikuussa 2014, sekä MuM Sibelius-Akatemiasta kirkkomusiikin koulutusohjelmasta vuonna 2005.