Väitöskirjatutkimus: Petäjäveden Vanha kirkko puhuttelee olemassaolollaan

Johanna Niiles-Hautanen 10.01.2007

Artikkelissa pohditaan, mihin kirkon merkittävyys ja kiinnostavuus perustuu paikallisesti, julkisesti sekä uskonnon kannalta. Maailmassa on lukuisia pyhiä paikkoja, uhrilehtoja, hautausmaita, transsendenttisiksi koettuja maisemia. Niitä kaikkia yhdistää kokemus jostakin suuremmasta, tuonpuoleisesta.

Myös Petäjäveden Vanha kirkko on luonteeltaan pyhä. Rakennus on vihitty kirkoksi ja myöhemmin nostettu eräänlaisen paikallisen instituution asemaan. Veikko Anttosen terminologiaa käyttäen voisi puhua erotettuna olemisesta. Hänen mukaansa pyhä-sanaa on muinoin käytetty paikalliskulttuurien yhteisöelämässä erottavan rajan merkityksessä. Petäjävedellä kirkko on erotettu olemaan jotakin erityistä, muusta poikkeavaa. Tämä ilmenee mm. puhuttaessa nostalgiseen sävyyn kirkon rakentamisesta oman kylän voimin, sen rapistumisen ajasta sekä uudesta "noususta" maailmanperintönimityksen myötä.

Onko kyse pyhän kaipuusta?

Tekeillä olevassa Petäjäveden Vanhaa kirkkoa koskevassa uskontotieteen tutkimuksessani (Petäjäveden Vanha kirkko - Kyläkirkosta maailmanperinnöksi) pohdin rakennuksen luonnetta paikallisuuden, julkisuuden ja uskonnon näkökulmista. Olennaista on hahmottaa, miksi kirkko koetaan merkittäväksi niin monesta eri suunnasta tarkasteltuna. Onko arvostuksen takana henkilökohtainen suhde kirkkoon, arvokkaaksi todettu arkkitehtuuri, maailmanperintökohteeksi nimittäminen, rakennuksen sakraali luonne vai kenties nämä kaikki? Vai onko kyse pyhän kaipuusta, johon kirkko vastaa puhuttelemalla ihmisiä hengellisesti ulkonaisella kauneudellaan ja tunnelmallaan?

Heikki Kotila totesi Pyhyys ja arkkitehtuuri -symposiumissa 10.1.2003, että vaikka Jumala ei tarvitse ihmisen kunnioitusta, tarvitsee ihminen kokemusta pyhästä. Kun saarna ja opetus eivät tavoita tai puhuttele kaikkia, pyhän tilan esineellisen ja symbolisen ulottuvuuden merkitys korostuu uskonnollisessa julistuksessa.

Petäjäveden Vanhalla kirkolla kiinnostus uskontoa sekä kirkollista symboliikkaa ja estetiikkaa kohtaan näkyy jatkuvana turistien tulvana, tutkijoiden ja tiedotusvälineiden kiinnostuksena sekä kirkollisten toimitusten lisääntymisenä. Samalla se on tuonut paikallisesti uusia, suuria  haasteita.

Unohduksen kautta uuteen arvoon

Petäjäveden Vanha kirkko on ennen kaikkea petäjävetisten oma, paikallinen pyhäkkö sekä kunnan ylpeys. Se rakennettiin 1763-65 kyläläisten omasta halusta ja lähes omin voimin, sillä matka emäseurakuntaan Jämsään koettiin liian pitkäksi. Kyläläisten mielestä asialla oli kiire, ja niin kirkko nousi harjaansa ennen kuin lupa sen rakentamiseen lopulta saatiin. Rakentajana toimi vesankalainen Jaakko Klemetinpoika Leppänen 12 paikallisen kirvesmiehen kanssa. Peruskivet, hirret ja muu puutavara saatiin Petäjäveden talollisilta.

Kun asukasluku alkoi kasvaa, kävi vanha kirkko lopulta ahtaaksi. Lahden toiselle puolelle rakennettiin uusi kirkko vuonna 1879, ja vanha jäi rapistumaan. Ympärillä olevaan kalmistoon haudattiin 1920-luvulle saakka. Ns. unohduksen aikana kirkko pääsi rappiotilaan ja sen kerrotaan toimineen jopa heinälatona. Uhkana oli myös purkaminen, sillä hirret aiottiin ottaa uusiokäyttöön mm. uuden kunnantalon rakennustarpeiksi. Tuolloin elettiin kirkollisen ja kunnallisen hallinnon eriytymisen aikaa, mikä lienee osaltaan vaikuttanut kunnanisien välinpitämättömään suhtautumiseen. Kirkollisessa käytössä rakennus oli satunnaisesti juhlien ja rippikouluvierailujen merkeissä.

Ulkopuolisten tutkijoiden kiinnostuksen myötä myös Petäjävedellä herättiin katsomaan kirkkoa uusin silmin. Oikeaoppiset  korjaustyöt lähtivät verkkaisesti käyntiin, sillä varoja kunnostukseen ei juuri ollut. Vähitellen kirkosta alkoi muodostua tutkijoiden ja turistien suosima kohde, mikä huipentui Unescon nimitykseen vuonna 1994. Kansaomaisen kirvesmiestaidon ja puuarkkitehtuurin mestarinäytteestä tuli kertaheitolla suosittu hääkirkko ja turistikohde.

Yhteiseksi perinnöksi ulkopuolisten suosiolla

Petäjävetiset eivät 1900-luvun alkupuolella osanneet arvostaa kirkkoa siinä määrin kuin siellä käyneet tutkijat. Kirkossa vieraili vuonna 1910 arkeologisen toimiston intendentti, joka kauhisteli kirkon erittäin huonoa kuntoa. Hän suositteli, että jos seurakunta ei enää jaksa huolehtia kirkosta, on ainakin sen runsas esineistö syytä luovuttaa museoon. Niinpä vuonna 1913 kirkkoneuvosto ehdotti kirkonkokoukselle vuotavan katon paikkaamista ja särkyneiden ikkunoiden vaihtamista ehjiin.

Vuonna 1923 Petäjäveden ja Keuruun kirkot pääsivät suuren yleisön tietoisuuteen, kun unkarilainen kirkkoarkeologi Josef Strzygowski kirjoitti niistä Hufvudstadsbladetiin. Viisi vuotta myöhemmin vietettiin seurakunnan 200-vuotisjuhlaa, minkä kunniaksi kirkon ikkunat, penkit ja portaat kunnostettiin arkkitehti Elsi Borgin johdolla. Borgin isä toimi Petäjävedellä kirkkoherrana 1913-1918.

Suomen rakennustaiteellisesti merkittäväin puukirkko

Vuonna 1949 Lars Pettersson laati kirkon korjaussuunnitelman, jossa paanukaton korjaus mainittiin kiireellisimmäksi toimenpiteeksi. Petterssonin mielestä kirkko oli Suomen puukirkoista rakennustaiteellisesti merkittävin. Harvinaislaatuista oli sen säilyminen jälkipolville lähes alkuperäisessä asussaan. Tässä mielessä ns. unohduksen ajalla on ollut hyvätkin puolensa. Myöhemmät kunnostukset on tehty Museoviraston ohjauksessa pääosin seurakunnan varoin.

Oman leimansa rakennukselle antavat sen tasapainoiset suhteet sekä lukuisat taidokkaat yksityiskohdat. Kirkon koristelu on yksinkertaista, rehellistä ja karua, kuten elinolosuhteet Petäjävedellä kirkon rakentamisen aikoihin. Sijainti oli melko syrjäinen 1960-luvulle saakka, kunnes sen viereen valmistui Jyväskylästä länteen johtava valtatie.

Kirkko pääsee maailmaperintölistalle

Tieyhteyden myötä kirkko alkoi tulla tutuksi suurelle yleisölle. Maailmanperintölistalle pääseminen lisäsi vierailijoiden määrää huomattavasti, nykyisin heitä käy lähes 20 000 vuosittain ympäri maailmaa. Kesä-elokuussa kirkko on päivittäin auki 1-3 oppaan johdolla.

Myös media on ollut kiinnostunut Vanhasta kirkosta. Ensimmäinen maininta siitä on ollut Suomettaressa jo vuonna 1861, jolloin kirjeenvaihtaja kertoi, että pieneksi jääneessä kirkossa "eiwät napit kestä nutuissa ja että waimowäkien huivit repiäwät". Sittemmin kirkkoa on esitelty laajalti lehdissä, radiossa ja televisiossa kotimaassa ja ulkomailla lähinnä arkkitehtuurin näkökulmasta.  Vaikka tiedotusvälineet eivät aina puhu uskonnon sisällöstä kuvaillessaan kirkkoa, ne antavat yleisölle mahdollisuuden osallistua pyhyyden kokemiseen toisella tavalla.

Suojelukohteen vaikutukset paikallisesti suuria

Laaja kiinnostus kirkkoa kohtaan on tuonut suuria, varsinkin taloudellisia, paineita kirkon omistavalle seurakunnalle. Kirkon asioita hoitamaan perustettiin vuonna 2002 Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö, jonka tarkoituksena on huolehtia kirkon suojelusta, opastuksesta, yhteydenpidosta muihin Unesco-kohteisiin sekä edesauttaa kirkon säilyttämistä jälkipolville. Syksyllä 2006 perustettiin Petäjäveden Vanhan kirkon hoitokunta.

Vaikutukset ulottavat koko kuntaan monin tavoin. Kirkosta on tullut kunnan vetovoimaisin matkailukohde, jonka ympärille Petäjäveden imago muotoutuu. Suojelukohde on huomioitava niin liikenteessä, kaavoituksessa, rakentamisessa kuin palveluissakin. Myös kouluissa kirkko on vahvasti esillä mm. vierailujen ja kurssien kautta.

Petäjävetisille kirkko on merkinnyt eri aikoina eri asioita. Monilla on siihen tunnepitoinen suhde esim. avioliittoon vihkimisen tai omaisten hautapaikkojen kautta. Se nähdään vahvasti oman kylän kirkkona, jota esitellään ylpeänä ulkopuolisille. Samalla on kuitenkin havaittavissa eräänlaista turtumista ja vähättelyä, jolloin jokapäiväinen herkku ei maistukaan enää miltään.

Yhteisiä huolenaiheita ovat mm. kuluminen sekä tuhopolton uhka, jonka Petäjävesikin on silloin tällöin joutunut kohtaamaan. Monet kuntalaiset seuraavat rakennuksen korjausprojekteja ja toimintaa yhteisen huolenpidon nimissä, sillä sen vahingoittumisella olisi arvaamattoman suuret vaikutukset koko kunnan elämään.

Kirkkorakennus vastaa erilaisiin tarpeisiin

Petäjäveden Vanha kirkko voidaan nähdä sekä kirkkona että museona. Se sijaitsee kauniilla paikalla veden äärellä, mikä on voitu muinoin kokea pyhäksi paikaksi luonnossa. Aiemmin rannassa oli pienempi kappeli ja hautausmaa, joiden paikalle nykyinen Vanha kirkko on rakennettu.

Kirkko koetaan pyhäksi, sillä se on vihitty jumalanpalveluksen käyttöön. Mutta entä aika, jolloin rakennus ei toiminutkaan kirkkona? Oliko se pyhä myös heinälatona ollessaan? Jos ajatellaan Veikko Anttosen mukaan erottamista pyhyyden tunnusmerkkinä, silloin Vanha kirkko menetti ominaisuutensa rappioaikanaan. Mutta säilyikö kirkko Jumalan ja jumalanpalvelusyhteisön silmissä pyhänä, vaikka yhteisö poisti sen erikoislaadun?

Oman näkemykseni mukaan ihmisten tekemät jaottelut ovat aina keinotekoisia ja alttiita muutokselle. Kun kirkko on vihitty kirkoksi, sellaisena se transsendenttisesti myös pysyy. Olemassaolollaan se julistaa kirkon sanomaa, mutta tarjoaa rauhallisen sijan myös kulttuurista tai rakennusperinteestä kiinnostuneelle.

Vaikka kirkon arvostus perustuu suurelta osin ulkoisiin seikkoihin, voi oma merkityksensä olla myös tunteella. Ihmiset kaipaavat kokemusta pyhästä, mutta myös vahvistusta omalle identiteetilleen. Suomalaisten tuntoihin Petäjäveden Vanha kirkko vastaa kansallisromanttisella kirvesmiesarkkitehtuurillaan, joka tarjoaa välähdyksen yhteisestä historiasta.

Kirjoittaja TM, toimittaja Johanna Niiles-Hautanen toimii tutkijana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän valmistelee uskontotieteteen alaan kuuluvaa väitöskirjatutkimustaan "Petäjäveden Vanha kirkko - Kyläkirkosta maailmanperinnöksi".

Lähteitä:

Anttonen, Veikko. Ihmisen ja maan rajat. 'Pyhä' kulttuurisena kategoriana. 1996.

Heininen, Simo & Heikkilä, Markku. Suomen kirkkohistoria. 1997.

Joutsela, J.N. Petäjäveden seurakunta 1728-1928. 1928

Jäppinen Jussi & Voutilainen Heli-Maija. Petäjäveden Vanhan kirkon tarina. 2001.

Manninen, Ari. Petäjäveden historia. 1994.

Pänkäläinen, Martti. Petäjävesi 1868-1968, Petäjäveden kotiseutukirja. 1968.

Pänkäläinen, Martti. Petäjävesi - juhliva seurakunta 1728-1978. 1978.

Linkkejä:

Petäjäveden kirkko

Seuraava >