Pro gradu -tutkielma: Mikko Juva - teologi uutta puoluetta rakentamassa

Juha Alander 01.02.2008

Suomessa teologien ja pappien yhteiskunnallista osallistumista on pidetty luonnollisena. Näiden ryhmien panos kansakunnan rakentamisessa onkin ollut merkittävä. Osa teologeista on toiminut korkeissakin tehtävissä poliittisessa elämässä.

Edesmennyt arkkipiispa Mikko Juva (1918 - 2004) vaikutti merkittävästi vuonna 1965 perustetun Liberaalisen kansanpuolueen syntyyn. Juva toimi myös puolueen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1965 - 1968. Tässä artikkelissa luon katsauksen Juvan keskeiseen rooliin uuden liberaalipuolueen synnyssä.

Poliittisen liberalismin hajaannus suomalaisessa puoluekentässä toisen maailmansodan jälkeen

Puoluemuotoinen liberalismi oli osa poliittista karttaa jo suomalaisen puoluekentän varhaisvaiheista lähtien. Nuorsuomalainen puolue, jonka keskeinen nimittäjä oli sitoutuminen liberaaliin maailmankatsomukseen, perustettiin vuonna 1894.

Joulukuussa 1918 suomalainen eli nuorsuomalainen puolue muuntui kansalliseksi edistyspuolueeksi. Maailmansotien välisenä aikana edistyspuolue oli merkittävä poliittinen voima.

Toisen maailmansodan jälkeen edistyspuolueen kannatus laski. Tässä tilanteessa puolueen piirissä pohdittiin erilaisia ratkaisuja. Filosofian tohtori Esa Kaitila perusti vuonna 1950 oman Itsenäinen keskiluokka -nimisen puolueen jatkamaan edistyspuolueen perinnettä. Kaitilan puoluehanke ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia vanhoja edistysläisiä.

Kansallinen edistyspuolue lakkautettiin vuonna 1951. Sen perinnönjaossa syntyi Kaitilan masinoima Suomen kansanpuolue ja hänen vastustajiensa perustama vapaamielisten liitto. Näin Suomessa oli 1950-luvulla kaksi pientä liberaaliryhmittymää.

Mikko Juvan poliittisen uran alku

Filosofian kandidaatiksi Turun yliopistosta 1939 valmistuneen, teologisen erotutkinnon Helsingissä 1943 suorittaneen ja papiksi Oulussa 1944 vihityn Mikko Juvan yhteiskunnallinen ura alkoi jatkosodan päätyttyä. Hän siirtyi siviiliin ja Suomen kristillisen ylioppilasliiton pääsihteeriksi. SKY:n kautta Juva tuli tunnetuksi opiskelijanuorison keskuudessa. Samalla porvarillisesta taustasta lähtöisin olleen Juvan oma yhteiskunnallinen ajattelu sai uusia ulottuvuuksia.

Juvan poliittiset tehtävät lisääntyivät 1950-luvulle tultaessa. Hän toimi muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY:n) ja Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajana. Hän solmi tällöin merkittäviä yhteyksiä, jotka vaikuttivat myöhemmin hänen nousuunsa Liberaalisen kansanpuolueen puheenjohtajaksi.

Juva liittyi Suomen kansanpuolueeseen Turussa vuonna 1957. Turun yliopistossa Suomen historian professuuria hoitanut Juva profiloitui kansanpuolueessa aluksi ideologisen tason keskustelijana. Hän siirtyi vuonna 1962 Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian professoriksi. Samana vuonna pidetyissä eduskuntavaaleissa hän jäi kansanpuolueen ensimmäiseksi varamieheksi Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä. Kun kansanpuolueen kansanedustajana toiminut Harras Kyttä valittiin Turun kaupunginjohtajaksi vuonna 1964, professori Juva nousi varasijalta hänen tilalleen eduskuntaan.

Mikko Juvan tie edistyspiirin kokoavaksi voimaksi

Samaan aikaan kansanpuolueen ja vapaamielisten nuoret vaikuttajat alkoivat pohtia mahdollisuutta saattaa yhteen edistyspuolueen lakkauttamisen myötä erilleen ajautuneet kaksi liberaalipuoluetta. Tämä nuorten liberaalien keskustelupiiri käytti itsestään aluksi nimeä edistyspiiri. Monet sen jäsenistä tunsivat toisensa entuudestaan HYY:n ja SYL:n yhteyksistä.

Edistyspiirin keskeisimpiä hahmoja olivat valtiotieteen tohtori ja tutkija Olavi Borg, valtiotieteen lisensiaatti Seikko Eskola, valtiotieteen maisteri Jaakko Itälä, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Ilppo Kangas, kauppatieteiden maisteri Hannu Kärkkäinen, varatuomari Harry Mildh, toimittaja Jaakko Okker, valtiotieteen maisteri Kyösti Skyttä ja diplomi-insinööri Pekka Tarjanne. Ryhmän jäseniä vanhempi Mikko Juva oli tämän akateemisesti kouluttautuneiden liberaalien oman ideariihen isähahmo. 

Edistyspiiriläiset ymmärsivät, että kahdella pienellä liberaalipuolueella olisi väistämättä edessään kuihtuminen. Jo tämän takia piirin jäsenet näkivät oleelliseksi tehtäväkseen selvittää mahdollisuuksia liittää erilleen joutuneet ryhmittymät yhteen uudeksi isommaksi puolueeksi. Yhteenliittymä pystyisi paremmin kamppailemaan poliittisesta elintilastaan. Edistyspiiriläiset uskoivat, että uudelle poliittiseen keskustaan kuuluvalle puolueelle tulisi olemaan selvää yhteiskunnallista tilausta.

Samaan aikaan suomalainen puoluekenttä eli myllerryksen aikaa. Kansandemokraattisen liikkeen ja sosiaalidemokraattisen puolueen piirissä käytiin valtataistelua. Veikko Vennamo oli kannattajineen irtautunut maalaisliitosta ja perustanut oman pientalonpoikien puolueensa. Tässä tilanteessa uuden liberaalipuolueen ajateltiin voivan ammentaa itselleen kannattajakuntaa eri suunnista. Toisaalta liberaalien piirissä pelättiin maalaisliiton aikeita muuttaa nimensä yleispuoluetta kuvastavaksi. Tämä saattoi merkitä sitä, että puolue yrittäisi entistä enemmän kalastella keskiryhmien äänestäjiä, joihin myös vapaamielisten ja kansanpuolueen kannatus nojasi.

Juvan piiri valmistelee puoluefuusion - Mikko Juva suostutellaan puolueen puheenjohtajaksi

Suomen kansanpuolueen ja vapaamielisten liiton yhdentyminen yhdeksi uudeksi puolueeksi käynnistyi loppuvuodesta 1964, kun joukko kansanpuolueessa toimineita nuoria otti vetääkseen kansanpuolueen ohjelman uudistamisen. Ohjelmatyö nojasi vahvasti Mikko Juvaan. Hänen asemaansa korostivat hänen hyvät suhteensa vapaamielisten liittoon. Näin ollen Juvan ympärille oli helppoa rakentaa ohjelmatyötä tekevä yhteinen työryhmä. Kyseinen ryhmä käytti itsestään alkuvaiheessa nimitystä kehityspiiri ja myöhemmin myös nimitystä nuorsuomalainen klubi.

Yhteisen ohjelmatyön edetessä heräsi myös ajatus järjestötasolle ulottuvasta yhteistyöstä. Tämän järjestöyhteistyön ensimmäisenä konkreettisena tuloksena perustettiin keväällä 1965 Etelä-Helsingin liberaalit -niminen osasto. Siihen liittyivät niin kansanpuoluetta edustanut Mikko Juva kuin vapaamielisten E. J. Paavola, molemmat istuvia kansanedustajia. Kansanpuolueen yhteisen ohjelmatyön edetessä kävi entistä selvemmäksi, että hanke tähtäisi lopulta kahden puolueen yhteenliittymiseen. Kesäkuuhun 1965 mennessä ohjelmatyö oli muuttunut siinä määrin selkeäksi uuden puolueen perustamishankkeeksi, että pelkkää ohjelmatyötä tehnyt nuorsuomalainen klubi muuttui niin sanotuksi Juvan piiriksi.

Juvan piirin tavoitteena oli uuden liberaalipuolueen muodostaminen. Piirin toiminnassa mukana olleet olettivat Mikko Juvan haluavan ja olevan valmis uuden puolueen johtoon. Virallisesti häntä pyydettiin ensimmäistä kertaa syntymässä olevan puolueen puheenjohtajaksi keväällä 1965. Tuolloin kansanpuolueen puoluesihteeri Helge Halsti tiedusteli Juvan mielipidettä. Juva vastasi Halstille toukokuun alussa lähettämässään kirjeessä kielteisesti. Hän perusteli vastaustaan sillä, että politiikka merkitsi hänelle lähinnä velvollisuutta, josta hän ei itse nauttinut.

Uuden puolueen perustamishanke ei silti pysähtynyt Juvan kielteiseen vastaukseen, vaan eteni Juvan piirin kautta kesällä ja syksyllä 1965. Lokakuussa 1965 yhdistymisen puuhamiehet heräsivät siihen, että yhdentymisprojektin aikataulua oli pakko kiristää. Kevään 1966 eduskuntavaalit lähestyivät nopeasti, ja samaan aikaan maalaisliitto oli kiirehtinyt nimenmuutostaan. Tässä tilanteessa uusi puolue olisi saatava kokoon mahdollisimman pian.

Lopulta Olavi Borg, joka oli aikoinaan tutustunut Mikko Juvaan SKY:n piirissä, onnistui suostuttelemaan hänet uuden puolueen puheenjohtajaksi vetoamalla kristityn velvollisuuteen toimia vastuullisesti myös yhteiskunnallisissa tehtävissä. Suostumuksen saatuaan Juvan piiri valmisteli lopullisesti kahden pienpuolueen yhdentymisen. Tässä työskentelyssä Mikko Juvalla oli tärkeä tasapainottava rooli.

Käytännön asioista esimerkiksi kysymys uuden puolueen nimestä osoittautui vaikeaksi. Juvan piiri pohti erilaisia vaihtoehtoja kuten esimerkiksi Sosiaaliliberaalinen Puolue, Liberaalinen kansanpuolue, Vapaamielinen Kansanpuolue, Nuorsuomalainen Kansanpuolue ja Suomen Edistyspuolue. Nimikysymys oli omiaan herättämään tunteita myös kahden eri ryhmittymän kenttäväen parissa. Puoluehankkeen edetessä Juva painotti sovinnollista linjaa erilaisissa kysymyksissä. Suurella vaivalla toteutettua työtä ei tullut vesittää kinastelulla yksityiskohdista.

Liberaalinen kansanpuolue perustetaan virallisesti

Liberaalinen kansanpuolue (Lkp) perustettiin virallisesti joulukuun 29. päivänä 1965. Päivää aiemmin Suomen kansanpuolue ja vapaamielisten liitto olivat pitäneet omat lakkauttamiskokouksensa. Helsingin rakennusmestareiden talolla pidetyssä puolueen perustamiskokouksessa sen puheenjohtajaksi valittiin Mikko Juva sekä varapuheenjohtajiksi Suomen kansanpuolueen entinen puheenjohtaja Esa Kaitila ja vapaamielisten liiton entinen puheenjohtaja Teuvo Aura.

Puheenjohtajiston valintaan Lkp:n perustamiskokouksessa ei sisältynyt dramatiikkaa. Sen sijaan itse perustettavan puolueen nimestä keskusteltiin vielä kokouksessa. Lopulta äänestyksessä Liberaalinen kansanpuolue voitti Edistysliiton runsaalla kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.

Uusi puolue oli vihdoin virallisesti syntynyt, ja se oli myös saanut nimensä järjestödemokratian kautta. Puheenjohtajaksi valittu Mikko Juva luotsasi uutta Liberaalista kansanpuoluetta aina vuoteen 1968 asti. Hän oli jäänyt valitsematta eduskuntaan puolueen listoilta vuoden 1966 vaaleissa. Tasavallan presidentin valitsijamieheksi Juva oli valittu Kekkosta tukeneesta kansanpuolueen vaaliliitosta Turusta vuonna 1962. Hän ei uusinut valtakirjaansa Lkp:n edelleen Kekkosta kannattaneessa vaaliliitossa Helsingissä 1968.

 

Kirjoittaja Juha Alander on teologian ylioppilas ja YTK, jonka kirkkohistorian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma "Kristityn velvollisuus maailmassa. Mikko Juvan tie ylioppilasjohtajasta Liberaalisen kansanpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi." hyväksyttiin Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2007.

< Edellinen		Seuraava >