Tekstiversio:
"Kirkkohistorian tutkimuksella on samat periaatteet ja menetelmät kuin millä tahansa historian tutkimuksella. Erona on vain tutkimuskohde. Kirkkohistorian tutkimuskohteisiin kuuluvat kaikki kirkkoihin ja uskonnollisiin liikkeisiin liittyvät ilmiöt viimeisen kahden tuhannen vuoden ajalta. Esimerkiksi: paavien valtapelit, seksuaalisuus kristinuskon historiassa tai mafian ja kirkon suhde.

Tutkijan on ensin pohdittava mitä hän aikoo tutkia ja millaisiin kysymyksiin hän etsii vastauksia. Sen jälkeen on selvitettävä mitä aiheesta on kirjoitettu. Kaikkia vastauksia ei löydy valmiina kirjoista. Lähihistoriaa tutkittaessa voidaan lähteinä käyttää sanomalehtiä ja haastatella asianosaisia ihmisiä. Nykyään internet on tärkeä apuväline tiedonhaussa.

Tärkeimpiä paikkoja tutkijoille ovat kuitenkin arkistot. Niihin kootaan erilaisten järjestöjen asiapapereita ja merkittävien henkilöiden kirjeenvaihtoa sekä päiväkirjoja. Tärkein suomalainen arkisto on Helsingissä sijaitseva Kansallisarkisto, jonka tutkijasalissa parhaillaan olemme.

Tutkija kerää tiedon murusia ja pyrkii niiden avulla muodostamaan kuvan siitä mitä tapahtui. Tutkija joutuu tulkitsemaan keräämiään tietoja ja päättelemään tapahtumien syitä ja seurauksia. Viimeisenä on vielä kirjoittamisen haaste. Asiat pitää osata selittää selkeästi ja mielenkiintoisesti niin, että ne kiinnostavat laajaa lukijakuntaa."