Tekstin koko
Perjantai 24.5.2013
Tervetuloa teologia.fi -palveluun - Välkommen!Tämä palvelu esittelee suomalaista yliopistoteologiaa. Tarjoamme 3 kertaa vuodessa vaihtuvan teeman. Tietoa palvelusta      |
|
Ajankohtaista
 Tilaa uutiskirje    |
Populaarikulttuuri tuottaa ja peilaa elettyä uskontoa, joka ei ole välttämättä sidoksissa perinteisiin uskonnollisiin järjestelmiin. Jos hyväksytään ajatus institutionaalisen uskonnollisuuden merkityksen vähenemisestä ja uskonnon kansanomaisten muotojen noususta, voidaan näitä muotoja paikantaa myös populaarikulttuuriin. Ihmiset rakentavat omaa maailmankatsomustaan ja uskonnollisuuttaan hakemalla siihen elementtejä esimerkiksi elokuvista, kirjallisuudesta, musiikista ja peleistä. Teologia.fi -palvelun tämän teeman artikkeleissa tarkastellaan niitä monenlaisia tapoja, joilla uskontoon liittyvät kysymykset tulevat esille erilaisissa kulttuurituotteissa.
Metallmusiken är utan tvivel en av vår tids mest omdiskuterade populärmusikformer. Metallmusiken har enda sedan sin uppkomst i början av 1970-talet utgjort föremålet för otaliga fall av moralism panik och, bland annat, beskyllts för att uppmuntra till extrem revolt, våldsamt och självdestruktivt beteende, sexuell promiskuitet och regelrätt djävulsdyrkan. Med tanke på detta kan det verka högst märkligt att något sådant som ”kristen” metallmusik existerar och överhuvudtaget någonsin uppkom. Men kristen metallmusik utvecklades trots metallmusikens allmänt dåliga rykte ändå redan så tidigt som i början av 1980-talet då kristna musiker bildade metallgrupper som Stryper, Leviticus och Messiah Prophet i det uttryckliga syftet att sprida det kristna budskapet i vad de ansåg vara den destruktiva ”sekulära” (dvs. icke uttryckligen kristna) metallmusikkulturen. 
Uskonto on näkyvästi esillä populaarikulttuurissa, musiikissa, televisiosarjoissa, elokuvissa, peleissä ja kirjallisuudessa. Uskonnon, populaarikulttuurin ja yleisön keskinäistä vuorovaikutusta voi tarkastella myös meneillään olevan sosiaalisen ja historiallisen muutoksen kenttänä: Perinteisen institutionaalisen uskonnollisuuden rinnalla kokeillaan useita muita uskonnollisuuden muotoja. Populaarikulttuuri on lisännyt vaikutustaan arvojen, maailmankuvien ja identiteetin vahvistajana, samalla kun uskonnollisten instituutioiden merkitys arjessa on vähentynyt. Kulttuuri ja media toimivat kanavana, kielenä ja ympäristönä, missä uusia uskonnollisuuden muotoja työstetään ja missä tapahtuu uskonnollista sosialisaatiota. Tässä artikkelissa tarkastelemme ensin elokuvaa lasten, nuorten ja perheiden yhteisen ajan ja oman ajankäytön perspektiivistä. Toiseksi selvitämme faniutta eletyn uskonnollisuuden, yksilön ja identiteetin näkökulmasta. 
Romaani on ajanvietettä, jonka avulla lukija pystyy irtaantumaan tavallisesta arkielämästä sekä matkustamaan mielen maailmassa hyvinkin kauas. Kaunokirjallinen teos voi olla realistinen ajankuvaus tai idealistinen maalaus siitä, millaista elämä voisi olla. Lukijalle saattaa olla tapahtumasarjojen lukeminen riittävä lukunautinto. Romaanitarinan moraalifilosofinen pohdiskelu rikastuttaa lukukokemusta.
Religiös tematik har sedan filmhistoriens början intresserat många nordiska filmskapare. Under stumfilmens tid gjorde dansken Theodor Dreyer stor succé med dramat La Passion de Jeanne d’Arc (1928) i vilken religiösa karaktärer spelade en central roll. Senare blev inte minst Ingmar Bergman känd för att behandla tro. Efter att under en tid ha varit ett mera ovanligt tema verkar religion idag åter engagera regissörer och publik. Sedan millennieskiftet har ett iögonfallande stort antal omdiskuterade filmer tagit sig an religion. Dessa filmer har också väckt forskarnas intresse och lett till en granskning av hur religion representeras i nordisk film och hur representationerna kan förstås.
Viime aikoina on noussut keskustelua siitä, sopisivatko Juice Leskisen laulut virsikirjaan. Olen tehnyt teologisen lisensiaattityöni Leskisen laulujen pääajatuksista 1980-luvun lopulla ja asiaa on kysytty myös minulta. Mielestäni Juicen laulut eivät sovi nykyisen kaltaiseen virsikirjaan. Vastaus vaatinee vähän perusteluja.
Täytyy tunnustaa, että tätä en tiennyt. Muun muassa elokuvat RoboCop, Total Recall ja Starship Troopers ohjannut alankomaalaissyntyinen Paul Verhoeven on tunnetun kalifornialaisen Jeesus-seminaarin aktiivinen jäsen. Vaikka Jeesuksen elämästä on tehty useita elokuvia, yksikään näistä ei ole realistinen eikä perustu historiantutkimukseen – kenties joitakin Monty Pythonin Brianin elämään sisältyviä välähdyksiä lukuun ottamatta. Verhoevenin pitkäaikaisena haaveena on ollut tehdä todenmukainen elokuva Jeesuksesta. Koska hanke ei toistaiseksi ole ottanut tuulta alleen, Verhoeven päätti julkaista kaksikymmentä vuotta kestäneen intohimoisen harrastuksensa aikaansaannokset kirjana.
Artikkelikokoelma Uskonto elokuvan peilinä (2011) on neljästoista Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen sarjassa ilmestynyt julkaisu. Sarja käsittelee ja esittelee uskontotieteellistä tutkimusta. Elokuva uskonnon peilinä tarjoaa nimensä mukaisesti katsauksen elokuvan ja uskonnon suhteeseen uskontotieteellisestä näkökulmasta. Elokuvien skaala yltää 1900-luvun alkupuolelta aina kirjan ilmestymisvuoteen asti. Suurimman huomion saavat 1990- ja 2000-lukujen elokuvat.
Uskonto ja huumori on vähän tutkittu aihepiiri. Löysin teeman lähtiessäni tutkimaan amerikkalaista animaatiosarja South Parkia.
© teologia.fi // www-toteutus Kotimaa-yhtiöiden verkkopalvelut