Tekstin koko
Maanantai 22.12.2014

Tervetuloa teologia.fi -palveluun - Välkommen!

Tämä palvelu esittelee suomalaista yliopistoteologiaa. Tarjoamme 3 kertaa vuodessa vaihtuvan teeman.

Tietoa palvelusta
  • 2013-2014

    2014

    3/ Seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta

    2/ Kirjahistorian monet kasvot

    1/ Kirkkojen suhde valtioon

    2013

    3/ Ateismi ja sekularismi

    2/ Populaarikulttuuri ja uskonto

    1/ Uskonto ja talous

    Teema-arkisto
  • 2012-2011

    2012

    3/ Uskontojen Eurooppa

    2/ Uskonnonopetus

    1/ Uskonto ja moraali

    2011

    3/ Uskonto ja mielenterveys

    2/ Rituaalitutkimus – uusia näkökulmia uskontoon ja yhteiskuntaan

    1/ Teologi – uskonnon asiantuntija

    Teema-arkisto
  • 2010-2009

    2010

    3/ Piispan virka ja kirkollinen johtajuus

    2/ Protestantti? Reformoitu? Kalvinisti? Katsauksia reformaa...

    1/Karismaattisuus

    2009

    3/ Jeesus

    2/ Uskonto ja kommunikaatio

    1/ Ympäristö

    Teema-arkisto
  • 2008-2007

    2008

    3/ Teologia tieteenä?

    2/ Arkiset uskonnot

    1/ Ruumiillisuus teologisessa tutkimuksessa

    2007

    3/ Kriisit ja sota, rauha ja sovinto

    2/ Raamattu joka kodissa

    1/ Kasvaako uskonnollisuuden merkitys yhteiskunnassa?

    Teema-arkisto
Kirjaesittelyt
Hae opiskelemaan teologiaa
Teologinen aikakauskirja
Uskonnontutkija -verkkolehteen

Ajankohtaista

Kirjaesittelyssä: Paasikiven diktaatista homoiltaan – Suomen luterilainen kirkko ja seksuaalietiikan murrosvuodet

Ville Jalovaara: Paasikiven diktaatista homoiltaan – Suomen luterilainen kirkko ja seksuaalietiikan murrosvuodet. Vartija-lehden e-kirja. 2014. 83 s.

Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti, TT Ville Jalovaara on tutkinut kirjassaan, miten Suomen luterilainen kirkko on viimeisen seitsemänkymmenen vuoden ajan kohdannut yhteiskunnan muutoksen aiheuttamat paineet. Jalovaaran kirja on julkaistu Vartija-lehden E-kirjojen sarjassa. Kirjassaan Jalovaara tarkastelee viiden tapausesimerkin kautta, miten seksuaalietiikan uudet tuulet ovat haastaneet kirkon.

Jalovaaran lähteinä ovat aiemmin julkaistut tutkimukset, muutamat aikalaisjulkaisut, kuten kirkon nelivuotiskertomukset, lehtiartikkelit ja Internet-lähteet. Arkistoaineistoa Jalovaara ei käyttänyt lainkaan. Niistä olisi tullut jonkin verran uutta tietoa ja taustaa seksuaalietiikan kysymyksiin. Esimerkiksi kun kirkon toimikunnat kehittyivät 1970-luvulta alkaen, seksuaalieettistä keskustelua käytiin Kirkon perhetyön ja yhteiskunnallisen työn toimikunnissa. Näiden toimikuntien seminaareista on tallella artikkelikokoelmia ja seminaarin alustusten litterointeja tai referaatteja. Usein seksuaalieettisistä kysymyksistä oli aluksi turvallisempaa keskustella pienessä piirissä. Kaikista seminaareista ei julkaistu lehtiartikkeleita tai tiedotteita, mutta mielipiteen muodostuksessa niillä on ollut tärkeä tehtävä.

Viimeaikaisen keskustelun pohjalta voisi luulla, että suurin osa kannanotoista ja kirkollisesta keskustelusta liittyi samaa sukupuolta oleviin pareihin. Kuitenkin ensimmäinen Jalovaaran tarkastelema tapaus käsitteli avioeron kokeneiden mahdollisuutta uuteen kirkolliseen vihkimiseen. Toisen maailmansodan jälkeen avioerot lisääntyivät Suomessa. Kirkko oli tästä huolissaan ja mietti, mitä tulisi tehdä. Kirkossa ei ollut selkeää ja yhtenäistä päätöstä asiassa. Ensimmäisessä sodan jälkeisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1948 meni läpi aloite, jonka mukaan papin ei tarvitsisi vihkiä avioeron saanutta henkilöä uuteen avioliittoon. Aloite meni kuitenkin nurin, kun presidentti Paasikivi päätti olla hyväksymättä sitä.

Seuraavan seksuaalieettisen murroskohdan toi Hannu Salaman kirjoittama Juhannustanssit -kirja, joka ilmestyi vuonna 1964. Sitä arvostellut Kotimaa-lehden päätoimittaja Simo Talvitie piti kirjaa Raamattua ja uskonnollisia arvoja rienaavana. Vähän myöhemmin kirjaa moitti myös arkkipiispa Martti Simojoki, jolloin kirjasta tuli yksi maan puhutuimmista aiheista. Piispa toimi kirjan mainostajana tahtomattaan. Kohu johti jopa eduskuntakyselyyn ja jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin. Oikeusprosessi päättyi vasta elokuussa 1968, kun presidentti Kekkonen armahti Salaman. Jalovaara näki, että tämä heikensi kirkon moraalista arvovaltaa. Se saattoi myös vähentää kirkon johdon varovaisuutta kommentoida julkisuudessa etiikkaa koskevia kysymyksiä.

Jalovaara kuvaa kirjassaan myös piispojen yksittäin tai yhdessä muiden piispojen kanssa kirjoittamien perhe- ja seksuaalieettisten kirjojen sisältöä. Hän ei ota kuitenkaan esiin, millaista palautetta nämä kirjat saivat julkisuudessa. On mahdollista, että ne eivät herättäneet laajaa julkista keskustelua. Kirjoista kuitenkin ilmeni, miten piispat vähitellen mukautuvat yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin.

Homoseksuaalisuus tuli keskusteluun 1990-luvun alussa. Vuonna 1993 arkkipiispa John Vikström totesi haastattelussa, että samaa sukupuolta olevilla pareilla oli oikeus elää parisuhteessa omantuntonsa mukaan. Vikströmin kannanotto aiheutti adressin keräämisen häntä vastaan, kantelun tuomiokapituliin ja mielipidekirjoituksia.

Jalovaara käsittelee myös kahta television Ajankohtaisen kakkosen Homoiltaa, jotka pidettiin vuosina 1996 ja 2010. Niitä vertailemalla Jalovaara havaitsi, että suomalainen ilmapiiri oli muuttunut merkittävästi 14 vuodessa avoimemmaksi ja vapaamielisemmäksi. Kirkon edustajien kommentit olivat pitkälti samansisältöisiä, mutta vuonna 2010 niihin reagoitiin eri tavalla. Jälkimmäinen keskustelu nostattikin voimakkaan kirkosta eroamisen aallon. Vuonna 2003 voimaan tullut uusi uskonnonvapauslaki oli helpottanut kirkosta eroamista. Seksuaalieettinen keskustelu vaikutti näin ollen suoraan kirkon jäsenyyteen.

Kirja päättyy mielenkiintoisesti, kun Jalovaara pohtii tulevaisuuden näköaloja. Hän ottaa vauhtia menneisyydestä: Jalovaaran mukaan jo 150 vuoden aikana on ollut käynnissä viivytystaistelu, jossa kirkko on vetäytynyt aina yhdestä kannanmuodostuksesta seuraavaan. Kirkko on siis reagoinut yhteiskunnallisen keskustelun asettamiin haasteisiin aina jälkikäteen. Kuitenkin kirkon johdon kannanotot ovat muuttuneet ajan mukana.

Kirja löytyy osoitteesta: www.vartija-lehti.fi otsikon e-kirjat alta.

Kirjoittaja Laura Koskelainen on teologian lisensiaatti ja valtiotieteen maisteri Helsingin yliopistosta.

s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Väitös Suomen ev.lut. kirkon pappisvihkimyskaavojen muutoksista Helsingin yliopistolla 15.8.

TM Juhana Pohjolan väitöstutkimuksessa selvitetään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ordinaatiokaavojen käsitystä pappisvihkimyksestä ja -virasta.

Ordinaatiolla tarkoitetaan teologis-liturgis-juridista prosessia, jossa papiksi vihittävälle annetaan virka ja hänet liitetään osaksi papistoa. Ordinaatiossa vihittävä saa kirkon kutsun kautta uuden ja pysyvän aseman sekä palvelutehtävän.

Pohjolan väitöstutkimus osoittaa, että Suomen ev.lut. kirkossa on käyty erityisesti keskustelua kolmesta suuresta virkateologian teemasta: pappisviran avaamisesta naisille, pappisviran perinteisten tehtävien suorittamisesta muissa viroissa sekä siitä, mitkä tehtävät kirkossa edellyttävät piispan virkaa.

Väittelijän mukaan vihkimyskaavoissa on seurattu myös yleistä liturgista kehitystä ordinaation liittämisestä messun yhteyteen:

− Samoin painotetaan selvemmin pappisviran jumalallista säätämystä kuin yhteisestä pappeudesta johdettua seurakunnallista siirtämystä tehtävien hoitamiseksi, Pohjola esittää.

Pappisviran ja -vihkimyksen sakramentaalinen ymmärrys on väittelijän mielestä voimistunut. Ekumeenisten sopimusten myötä Suomen ev.lut. kirkossa on vahvistunut näkemys hierarkkisesta kolmisäikeisestä virasta (piispa, pappi, diakoni).

Samalla on kuitenkin pitäydytty vanhoihin viran antamisen muotoihin, kun monissa muissa kirkoissa korostetaan nykyään ordinaatiorukousta kättenpäällepanon yhteydessä vihkimyksen ytimenä.

Ordinaatiokaavoja on tarkasteltu väitöstutkimuksessa systemaattisen analyysin metodein Kirkollisten toimitusten kirjojen kautta vuosilta 1963–2003.

Dogmatiikan oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus: "Kutsuminen, siunaaminen ja lähettäminen: Ordinaatiokaavojen käsitys pappisvihkimyksestä ja -virasta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1963–2003", järjestetään 15.8.2014 kello 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, aud. XII (Fabianinkatu 33).

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii dosentti Jari Jolkkonen, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on dogmatiikan professori Pekka Kärkkäinen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis-palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135522

Väittelijän yhteystiedot: Juhana Pohjola, s-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm

Kirkon tutkimuskeskuksen apurahat vuodeksi 2015 julistettu haettavaksi

Kirkon tutkimuskeskus myöntää vuosittain apurahoja kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeelliseen kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnan muutosten tutkimukseen.

Apurahat vuodelle 2015 julistetaan haettavaksi 14.8.

Apurahaa haetaan sähköisellä hakulomakkeella, jonka linkki löytyy osoitteesta: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content305E57. Hakuaika päättyy 12.9.2014 klo 23.59.

Apurahoja myönnettäessä ovat etusijalla muutaman vuoden välein vaihtuvat painopistealueet. Vuosina 2014–2017 painopistealueet ovat seuraavat:

  • Kirkon usko ja uskon kieli nykyajan maailmassa
  • Kirkko auttajana ja yhteistyökumppanina (esim. vapaaehtoistyö, diakonia, kirkon kansainvälinen vastuu, syrjäytymisen ehkäisy)
  • Kirkon muuttuvat yhteisöt (esim. kirkon verkkoyhteisöt, jumalanpalvelusyhteisöt, jäsenten sitoutuminen, hengellinen elämä ja kristillinen identiteetti)
  • Uskonnollinen ja kulttuurinen moninaistuminen kirkossa ja yhteiskunnassa
  • Kirkon toiminnallinen ja rakenteellinen kehittäminen (esim. seurakuntien yhdistyminen, talous, henkilöstö)

Muihinkin kohteisiin apurahoja on mahdollista saada.

Apurahoja myönnetään tutkimuskuluihin, ulkomaille suuntautuviin tutkimusmatkoihin sekä henkilökohtaiseksi apurahaksi. Niitä myönnetään vain ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeisiin tutkimuksiin, ei esimerkiksi pro gradu -töihin.

Teologia.fibanneri apuraha2015 mustattekstit

Lisätietoja: Kirkon tutkimuskeskus

På svenska
Tule takaisin Alumni
Refo 500 - Connecting you now and thenKyyhkynen-lehden FB-sivuille

Global Digital Library on Theology and Ecumenism

Suurenna tekstiä Oletuskoko Pienennä tekstiä Helsingin yliopisto Itä-Suomen yliopisto