Tekstin koko
Perjantai 31.10.2014

Tervetuloa teologia.fi -palveluun - Välkommen!

Tämä palvelu esittelee suomalaista yliopistoteologiaa. Tarjoamme 3 kertaa vuodessa vaihtuvan teeman.

Tietoa palvelusta
  • 2013-2014

    2014

    1/ Kirkkojen suhde valtioon

    2/ Kirjahistorian monet kasvot

    2013

    3/ Ateismi ja sekularismi

    2/ Populaarikulttuuri ja uskonto

    1/ Uskonto ja talous

    Teema-arkisto
  • 2012-2011

    2012

    3/ Uskontojen Eurooppa

    2/ Uskonnonopetus

    1/ Uskonto ja moraali

    2011

    3/ Uskonto ja mielenterveys

    2/ Rituaalitutkimus – uusia näkökulmia uskontoon ja yhteiskuntaan

    1/ Teologi – uskonnon asiantuntija

    Teema-arkisto
  • 2010-2009

    2010

    3/ Piispan virka ja kirkollinen johtajuus

    2/ Protestantti? Reformoitu? Kalvinisti? Katsauksia reformaa...

    1/Karismaattisuus

    2009

    3/ Jeesus

    2/ Uskonto ja kommunikaatio

    1/ Ympäristö

    Teema-arkisto
  • 2008-2007

    2008

    3/ Teologia tieteenä?

    2/ Arkiset uskonnot

    1/ Ruumiillisuus teologisessa tutkimuksessa

    2007

    3/ Kriisit ja sota, rauha ja sovinto

    2/ Raamattu joka kodissa

    1/ Kasvaako uskonnollisuuden merkitys yhteiskunnassa?

    Teema-arkisto
Kirjaesittelyt
Hae opiskelemaan teologiaa
Teologinen aikakauskirja
Uskonnontutkija -verkkolehteen

Ajankohtaista

Suomen helluntailiikkeen synty, leviäminen ja yhteisönmuodostus 1907-1922: Väitös Itä-Suomen yliopistossa 3.5.2014

Master of Religious Education Jouko Ruohomäki väittelee kirkkohistorian alalta Itä-Suomen yliopistossa lauantaina 3.5.2014. Hänen teemanaan on Suomen helluntailiikkeen synty, leviäminen ja yhteisönmuodostus 1907–1922. Väitöskirja ilmestyy Aikamedian kustantamana.

Ruohomäen väitöstutkimus käsittelee Suomen helluntailiikkeen varhaisvaiheita. Vaikka helluntailiike on vaikuttanut Suomessa jo yli sadan vuoden ajan, sen alkuhistoria on ollut suurelta osin tutkimatta.

Varhainen helluntailiike oli organisoitumista kartteleva hengenliike, jonka kannattajille oli tärkeämpää aatteen tulen vaaliminen kuin organisaation perustaminen. Helluntailiike jatkoi itse asiassa 1800-luvun herätysliikkeiden aloittamaa kirkollisen yhtenäiskulttuurin murtamista sekä osallistui kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Eri puolilla maata asuvien helluntaiuskovien keskinäisen yhteyden pohjana ei ollut organisoitunut yhteisö vaan uskonnollinen kokemus, henkikaste, jonka merkkinä oli kielillä puhuminen.      

Tutkimus nojautuu suurelta osalta muistitietohistoriaan, sillä puhdasverisenä hengenliikkeenä alkanut helluntailiike ei jättänyt jälkeensä kirjallista alkuperäisaineistoa kuten esimerkiksi pöytäkirjoja. Tekijä on hyödyntänyt uskonnollisen lehdistön uutismateriaalia, yksityisarkistoja, haastatteluja ja muistokirjoituksia.

Yleismaailmallisella tasolla Los Angelesissa vuonna 1906 alkanut helluntaiherätys sai Suomessa jalansijaa ensiksi ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kysymys oli erityisesti niistä paikkakunnista, jotka olivat angloamerikkalaisperäisten herätysliikkeiden kuten baptismin, metodismin ja vapaakirkollisuuden kannatusalueita. Laajemmin uudentyyppinen herätys tuli tunnetuksi norjalaisen metodistipastorin Thomas Barrattin Suomeen syksyllä 1911 tekemän ensimmäisen julistusmatkan ansiosta.

Vaikka helluntailaisuus levisi voimakkaasti 1910-luvulla, sen vastaanotto Suomen uskonnollisessa kentässä vaihteli. Luterilaisen kirkon virallinen asenne oli täysin torjuva. Vähemmistökirkoista myönteisimmin helluntailiikkeeseen suhtautuivat baptistit. Sen leviäminen hidastui vuosina 1915–1916, jolloin viranomaisten rekisteröimättömille uskonnollisille liikkeille asettama kokoontumiskielto esti kokousten pitämisen.

Tekijä tarkastelee myös helluntailiikkeen opillista kehitystä kuten organisoitumiseen liittynyttä keskustelua. Liike jakautui 1910- ja 1920-luvun vaihteessa järjestäytyneen seurakunnan kannattajiin ja helluntaiystäviin, jotka olivat vapaamuotoisen yhteisön kannalla.    

Jouko Ruohomäki, 73, on suorittanut Master of Religious Education -tutkinnon Grand Rapids Baptist Seminaryssa Michiganissa Yhdysvalloissa ja Master of Arts in Biblical Studies -tutkinnon Continental Theological Seminaryssa Brysselissä. Kirkkohistorian jatko-opintoja hän on harjoittanut Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopistossa 2000-luvun alusta lähtien. Hän on toiminut muun muassa lähetystyössä Thaimaassa. Ruohomäki jäi eläkkeelle helluntailiikkeen Iso Kirja -opiston apulaisrehtorin toimesta vuonna 2006.

Lisätietoja: Itä-Suomen yliopiston väitöstiedotteet

HY:n teologisen tiedekunnan huippuyksiköiden kotisivut avattu (24.4.2014)

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kaudella 2014–2019 toimivien, Suomen Akatemian rahoittamien huippuyksiköiden kotisivut on avattu.

Järki ja uskonnollinen hyväksyminen –huippuyksikkö
Centre of Excellence in Reason and Religious Recognition Research:

http://blogs.helsinki.fi/reasonandreligiousrecognition/

Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa –huippuyksikkö
Centre of Excellence in Changes in Sacred Texts and Traditions:

http://blogs.helsinki.fi/sacredtexts/

Kotisivujen kieli on englanti. Sivuilta löytyy tietoa huippuyksiköiden tavoitteista, tutkimusryhmistä, tutkijoista sekä tuoreimmista uutisista ja tapahtumista.

Käy tutustumassa!

Pyhän Henrikin risti professori emeritus Eino Murtorinteelle (23.4.2014)

Professori emeritus Eino Murtorinteelle (s. 1930) on myönnetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Pyhän Henrikin risti. Arkkipiispa Kari Mäkinen jakoi kunniamerkin Helsingissä 22.4. järjestetyssä tilaisuudessa.

Eino Murtorinne palkittiin monipuolisesta ja ansiokkaasta akateemisesta urastaan teologian opettajana ja tutkijana. Murtorinteellä on ollut kansainvälisesti merkittävä ekumeeninen rooli Itä-Saksan ja laajemminkin Itä-Euroopan kirkkojen sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisessä kanssakäymisessä.

Murtorinne on tutkimustyössään keskittynyt Suomen kirkon historiaan ja kirkon ja yhteiskunnan suhteisiin. Lisäksi hän on tutkinut Suomen kirkon ja pohjoismaisten kirkkojen suhdetta Saksaan toisen maailmansodan aikana. Hän on toiminut myös lukuisissa kirkollisissa luottamustehtävissä.

Murtorinne vihittiin papiksi vuonna 1956. Hän toimi papin tehtävissä Iisalmessa, Kuopiossa ja Helsingin Suomenlinnassa vuosina 1956–1961. Helsingin yliopistossa Murtorinne toimi kirkkohistorian assistenttina 1962–1968, Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian vt. professorina 1972–1975 ja uusimman ajan kirkkohistorian professorina 1975–1993. Murtorinne jäi eläkkeelle 1993.

Pyhän Henrikin risti myönnetään ekumeenisista ansioista, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suhteiden vahvistamisesta sisarkirkkoihin, merkittävästä ulkomaille suuntautuneesta humanitaarisesta toiminnasta tai lähetystyöhön liittyvistä ansioista. Kirkko on myöntänyt Pyhän Henrikin ristejä vuodesta 2007.

På svenska
Tule takaisin Alumni
Refo 500 - Connecting you now and thenKyyhkynen-lehden FB-sivuille

Global Digital Library on Theology and Ecumenism

Suurenna tekstiä Oletuskoko Pienennä tekstiä Helsingin yliopisto Itä-Suomen yliopisto